Mikään ei ole muuttunut. Soista on liikkeellä tänäkin päivänä jos jonkinlaista tietoa.

Väitetään, että luonnontilaiset suot loppuvat Suomesta. Väitetään, että turvetuotanto pilaa joet ja järvet. Väitetään, että turpeen poltto on ilmaston kannalta tuhoisaa.

Väärin. Väärin. Väärin.

Suomen 30 miljoonasta maahehtaarista kolmasosa on suota, noin 10 miljoonaa hehtaaria. Siitä suojeltu on 1,2 miljoonaa hehtaaria, luonnontilassa 3 - 4 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa on alle 100 000 hehtaaria eli alle 1 prosentti. Miten tällä maan käytöllä voidaan tuhota kaikki Suomen suot?

Turve on erinomainen polttoaine. Raaka-ainetta riittää. Turve työllistää kerrannaisvaikutuksineen 12 000 ihmistä. Voimalaitokset tykkäävät turpeesta - sen energia-arvo on korkea, sen toimitusvarmuus on huippuluokkaa. Turve mahdollistaa myös teknisesti huonompien polttoaineiden, kuten puun ja ruokohelven kasvavan käytön. Turve ja puu täydentävät toisiaan ja ne palavat yhdessä puhtaasti.

Turpeen poltossa vapautuu hiilidioksidia saman verran kuin kaikkien hiiltä sisältävien polttoaineiden kuten puun ja kivihiilen poltossa. Puun poltossa vapautuvan hiilen lasketaan sitoutuvan takaisin metsän kasvuun. Jos tarkastellaan turpeen kasvua ja käyttöä 100 vuoden aikana, hiilidioksidipäästö on selvästi pienempi kuin hiilellä.

Turve on nostettava suomalaisessa energiapolitiikassa sille kuuluvaan arvoon! Turvetuotantoon tarvitaan kasvava kysyntäkin huomioiden vain 2 prosenttia Suomen suoalasta. Vain 2 prosenttia!