Tavoitteeksi vähintään 50 prosentin omavaraisuus

Torstaina 21. elokuuta 2014 | Ahti Martikainen

Kirjoittelin blogia Suomen surkeasta energiaomavaraisuudesta keväällä. Ei siis kovin kauaa aikaa sitten. Tuolloin keskustelu jäi aika vaimeaksi. Inhottavaa sanoa, että nyt maailma näyttää aika erilaiselta, eikä monikaan varmaan vannoisi, että tuontisähköä saa rajattomasti mistä ilmansuunnasta tahansa.

Mutta menneessä on turha kieriskellä ja ainakin itseäni kiinnostaa tulevaisuus enemmän. Jo siitä syytä, että aion viettää siellä loppuelämäni. Ensi keväänä on taas vaalit ja energia tulee varmasti olemaan eräs keskeisistä vaaliteemoista suoraan tai epäsuorasti. Meidän energiaomavaraisuutemme on vain kolmanneksen luokkaa eli kahden kolmasosan osalta olemme riippuvaisia muista. Maakaasun, öljyn ja kivihiilen osalta kaikki tulee idästä.

Tuntuu vähän hassulta kun hallituksen kehysriihessä kinastellaan maksaako oppivelvollisuusiän nosto 15 vai 55 miljoonaa euroa tai mistä rahoitetaan 10 euroa kuukaudessa eläkeläisille. Samaan aikaan alhainen energiaomavaraisuus eli energiantuonti rasittaa joka vuosi kauppatasetta 7 miljardilla eurolla.

Meillä ei ole öljyä, mutta kyllä kotimaista energiaa voitaisiin käyttää haluttaessa miljardeja enemmällä, jos vain mietittäisiin kaikki keinot. Nyt tuntuu, että suurempi osa ajasta menee puuhiin, joilla kotimaisten energialähteiden käyttöä pyritään rajoittamaan. Puhutaan sitten puusta, turpeesta, vesivoimasta, ydinvoimasta, aurinkovoimasta tai tuulivoimasta.

Jo huoltovarmuuden näkökulmasta nykyinen energiaomavaraisuusaste on katastrofaalisen alhainen. Entä jos…. Viime kuukaudet ovat osoittaneet sen, että se mikä ei pitänyt olla enää Euroopassa mahdollista, on yhtäkkiä tapahtunut.

Mutta kansantalouden näkökulmasta on käsittämätöntä, ettei kaikkien puolueiden yhteisenä vaatimuksena ja tahtotilana ole energiaomavaraisuuden nostaminen ensiksi vähintään 50 prosentin tasolle. Kun maantiellä tulee vastaan hake- tai turvekuorma, harva ajattelee, että siinä tulee vastaan pääsääntöisesti suomalaista työtä, mikä työllistää, lisää verotuloja ja parantaa kauppatasetta. Meidän energiataseemme alijäämä on inhottavasti samansuuruinen kuin paljon parjattu kestävyysvaje. Töpselistä tuleva tuontisähkö ja kaukolämpökattilaan menevä tuotu polttoaine on toiselta nimeltään valtion velkaa. Jonka joku maksaa ennemmin tai myöhemmin.

Uskoisin, että vaalitilaisuuksissa olisi paljon enemmän kuulijakuntaa, jos väiteltäisiin siitä, millä kaikilla keinoilla kotimaisen energian tuotantoa ja käyttöä voitaisiin nopeasti lisätä vaikka kaksinkertaiseksi ja samalla luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Nyt keskustelunaiheiksi nousevat välttämättä veronkorotukset, pakkosäästöt ja väistämättömät kiristykset kaikissa budjettiluokissa.

Vai onko niin, että laiva täytyy oikeasti ajaa karille ja kunnolla ennen kuin vaihtoehtoja aletaan tosissaan hakea. Kun yritykset raportoivat yritysvastuustaan, raportit kirjoitetaan kolmesta vastuun näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristö. Konkurssissa oleva yritys ei voi vastata ihmisistään eikä ympäristöstään. Fiksu yritys sovittaa nämä näkökulmat toisiinsa, jotta se pystyy jatkamaan toimintaansa ja samaan aikaan huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla sekä henkilöstöstään että ympäristövaikutuksistaan. Mikään näkökulma ei voi ajaa kahta muuta alleen. Sama pätee Oy Suomi Ab:n kohdalla.


Ahti Martikainen

22 kommenttia

Onko lupaus liian hyvä?

Torstaina 7. elokuuta 2014 | Ahti Martikainen

Pari vuotta sitten Vapo ilmoitti julkisesti, että se sitoutuu siihen, että vuoden 2016 jälkeen avattavien uusien turvetuotantoalueiden alapuolisiin vesistöihin kohdistuvat päästöt ovat pienempiä kuin samat päästöt aikana ennen turvetuotannon aloittamista.

Selkokielellä sanottuna tämä lupaus tarkoittaa sitä, että tuotannon aloittamisen jälkeen suolta tuleva vesi puhdistetaaan puhtaammaksi, kuin mitä se oli aikana ennen turvetuotantoa. Lupaus on kova, haastava ja monin paikoin vaikea toteuttaa. Mutta toteutettavissa.

Kuka hullu voisi vastustaa tällaista lupausta, jonka tarkoituksena on parantaa vesistöjen tilaa? Kyllä näitäkin tuntuu riittävän.

Lupaushan on turha, jos ei sitä voi todentaa tai lunastaa. Tästä syystä Vapo mittaa sellaisten alueiden vesistökuormitusta, joille se aikoo hakea tuotantolupia. Mitataan kuinka paljon vuodessa menee ojitetulta suolta kiintoainetta ja humusta alapuolisiin vesiin. Sitten rakennetaan vesienkäsittelyjärjestelmät, aloitetaan tuotanto ja mitataan samat asiat uudestaan. Tai mittautetaan. Ulkopuoliset tahot siis mittaavat ja vertaavat.

Jostakin syytä turvetuotantoa vastustavilla tahoilla on ollut tavaton kiire tuomita tämä ympäristövastuusitoumus. Mitataan väärin, vääriin aikoihin ja väärillä tavoilla. Vapolle käy, että mitataan miten vaan. Kunhan mittaaja on luotettava objektiivinen taho.

Kesällä valmistui ns. TASO-hankkeen tutkimus, mikä toteutettiin pääasiassa ympäristöministeriön, TEM:n ja MMM:n rahoituksella. Tuossa kolmen vuoden tutkimuksessa tutkittiin eri maankäyttömuotojen vesistövaikutuksia ja eri mittaustapojen luotettavuutta. Tutkimuksen mukaan 20 kertaa kesässä tapahtuva mittaus antaa kutakuinkin yhtäläiset tulokset kuin jatkuvatoiminen mittaus. Kahdessakymmenessä kerrassa osa mittauksista tapahtuu keskimääräistä suuremmilla virtaamilla ja osa pienemmillä. Tilastomatematiikan sääntöjen mukaan.

Toinen käsittämätön julkisuudessa pysyvä väittämä, että valtaosa, jopa 90 %, kuormituksesta tulee yksittäisten rankkasateiden aikaan ja jää siten mittausten ulkopuolelle. TASO:n tutkimuksen mukaan ei jää.

Alla suora lainaus kesäkuussa julkistetun tutkimuksen tiivistelmästä. ”Veden laadun ja virtaaman seurantatulosten perusteella saatiin uutta tietoa kuormituksen ajallisesta vaihtelusta. TASO:n seurantakohteilla suurimmat virtaamat ja siten myös kuormitukset ajoittuivat vuodesta riippuen kevään, kesän ja syksyn tulvahuippuihin. Leutona alkutalvena isoja kuormituksia mitattiin vielä joulukuussa. Yksittäisten rankkasateiden vaikutus kokonaiskuormitukseen ei näiden tulosten perusteella vaikuta kovin merkittävältä”.

Taso-hankkeen nettisivut ja juuri julkaistu loppuraportti löytyvät osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/TASO

P.S. Vapon turvetuotantoalueiden jatkuvatoimisen vedenlaadun ja kuormituksen tarkkailun tulokset on luettavissa osoitteessa http://www.metso.com/fi/automation/publicwebreports.nsf/ReportFrontPages/EDA8EC557523CDE8C2257C240047401A?opendocument&lang=FI

70 kommenttia

Miljoona on rahaa köyhällekin

Tiistaina 1. heinäkuuta 2014 | Ahti Martikainen

Lobbaus ja taustavaikuttaminen ovat olleet paljon esillä viime viikkoina. Minusta on erittäin hyvä, että jo niinkin monet kansanedustajat ovat alkaneet pitää lobbaripäiväkirjaa ja julkaisevat tiedot verkossa. Kun itse tapaan kansanedustajia, niin useimmiten tapaamiset ovat eduskuntatalon kahvilassa. Se onkin erinomainen tapaamispaikka. Kansanedustajille viedään avoimesti oman taustaryhmän näkökulmia eri asioihin ja jos papereita jaetaan, niin ne ovat sellaisia, jotka saavat rauhassa vaikka unohtua kahvilan pöydälle. Taustavaikutuksen tarkoitus on tietenkin pyrkiä edesauttamaan oman yrityksen huomioimista päätöksenteossa, mutta erittäin usein se on aivan julkisten tietojen kokoamista ja tuomista päättäjien tietoon, jotta he voivat perustaa päätöksensä faktoihin. Ja hyvä niin.

63 kommenttia Lue koko kirjoitus

Puuta vai tuulta – työtä vai tukea?

Perjantaina 13. kesäkuuta 2014 | Ahti Martikainen

Juttelin erään energiayhtiön toimitusjohtajan kanssa. Puhe kääntyi uusiutuvaan energiaan ja kuinka tavoitteet saavutetaan. Tällä hetkellä puuta polttava laitos ei tuota sähköä, koska se ei kannata. Valmis laitos seisoo kylmillään, vaikka se pystyisi tuottamaan kaiken sen sähkön, mikä Suomessa tuotetaan tuulivoimalla. Puulla tuotettu sähkö on yhtä uusiutuvaa kuin tuulisähkö ja laitos on siis olemassa.

34 kommenttia Lue koko kirjoitus

Voiko tämä olla Suomessa mahdollista?

Perjantaina 30. toukokuuta 2014 | Ahti Martikainen

Minkähänlainen riemu repeäisi valtakunnan mediassa, jos eduskunta olisi säätämässä seuraavanlaista lainsäädäntöä.

Koska Suomessa on niin äärettömän vähän metsää, niin tästä lähtien suhteellisen kauniista hoidetusta metsästä ei saa enää hakata sellupuuta,  jos sitä käytetään sanomalehtipaperin painamiseen.  Samasta metsästä voisi kyllä hakata vaikka kaikki puut, jos niistä tehdään talouspaperia, halkoja tai vaikka paperia, jolle painetaan aikakauslehtiä tai runokirjoja. Sama metsä samat puut, mutta vain yhden lopputuotteen osalta puunkäyttö voitaisiin kieltää, koska se uhkaisi paikallisesti alueen luontoarvoja.

92 kommenttia Lue koko kirjoitus

100 miljoonan euron vihje

Torstaina 15. toukokuuta 2014 | Ahti Martikainen

Kaukolämmön tuottamiseen käytettävän energiaturpeen verotusta nostettiin vuoden 2013 alusta 1,90 eurosta megawattitunnilta kolmella eurolla 4,90 euroon megawattitunnilla. Tällä päätöksellä tarkoitus oli hallitusohjelman mukaan hallitusti vähentää turpeen käyttöä. Samassa hallitusohjelman kappaleessa todetaan, että turve ei kuitenkaan saa korvautua fossiilisilla tuontipolttoaineilla. Toisin kuitenkin kävi.

14 kommenttia Lue koko kirjoitus

Keskustelua hyvän sään aikana

Maanantaina 5. toukokuuta 2014 | Ahti Martikainen

Eurovaalien alla on keskusteltu kahdesta asiasta enemmän kuin pitkään aikaan. Turvallisuuspolitiikasta ja energiapolitiikasta.  Naton kannattajat ovat nousseet hieman poteroistaan ja ehdottaneet, että Suomen liittymisestä Natoon pitää kyllä keskustella, mutta ei nyt.  Keskustelu ja mahdollinen päätös täytyy tehdä hyvän sään aikana. Siis ilmeisesti aikana, jolloin ei ainakaan Euroopassa ole mitään konfliktin uhkaa. Tuon ajan toivoisi koittavan mahdollisimman pian, vaikka juuri nyt ei siltä näytä.

9 kommenttia Lue koko kirjoitus

Lähes aina on kysymys politiikasta tai rahasta

Keskiviikkona 16. huhtikuuta 2014 | Ahti Martikainen

Toimittaja ja Suomen Moskovan suurlähetystön entinen lehdistöneuvos Leena Liukkonen kirjoitti Talouselämässä tällä viikolla eritäin hyvän analyysin Krimin selkkaukseen johtaneista tapahtumista. Eli siitä, kuinka Venäjä koki taloudellisten intressiensä tulleen uhatuiksi. Kysymys oli rahasta. Aika yksinkertainen, mutta tuttu motiivi.

6 kommenttia Lue koko kirjoitus

Mitä jos puuta ei lasketakaan uusiutuvaksi energiaksi?

Perjantaina 4. huhtikuuta 2014 | Ahti Martikainen

Suomi on EU:ssa kunnioitettavalla pronssisijalla uusiutuvan energian käytössä. Kiitos puun. Vesivoimamme kattaa alle 4 % kokonaisenergiasta. Muita uusiutuvan energian kotimaisia lähteitä ovat maalämpö, erilaiset jätteistä tehtävät kaasut ja liikenteen polttoaineet sekä tuulivoima. Mutta jos puuta ei laskettaisikaan uusiutuvaksi, niin taistelisimme EU:ssa palkintopallin sijaan häntäpään sijoituksista.

33 kommenttia Lue koko kirjoitus

Ilmastopolitiikkaa, energiapolitiikkaa vai vain politiikkaa

Perjantaina 21. maaliskuuta 2014 | Ahti Martikainen

Kun Eurooppa-neuvosto vahvisti keväällä 2007 komission esittämän 20-20-20 tavoitteen eli tavoitteen pienentää päästöjä 20 %, tuottaa uusiutuvaa energiaa 20 % ja parantaa energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Nyt yhä useammat ovat joutuneet myöntämään, että pitkän talouskasvun huumassa tehty hauska numeroleikki ei todellakaan toiminut, kun vuonna 2008 alkanut talouskriisi jatkuu edelleen.

5 kommenttia Lue koko kirjoitus

Voi tätä käsien pesua ja hurskastelun määrää

Perjantaina 7. maaliskuuta 2014 | Ahti Martikainen

Kirjoitan tätä blogia Brysselistä, jossa olen tutustumassa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaan ja sen mahdollisiin muutoksiin. Uutisointia ja keskustelua hallitsee Krimin tapahtumat ja niiden mahdolliset seuraukset. Monet päivittelevät kauhulla Ukrainan tilannetta, jos kaasuhanat laitetaan kiinni. Niinpä. Jos energiaomavaraisuus olisi pörssiosake, useimmat analyytikot antaisivat sille tällä hetkellä ”Strong Buy” -ostosuosituksen.

20 kommenttia Lue koko kirjoitus

Tilastollisia harhoja vai ripaus kylmää totuutta

Perjantaina 21. helmikuuta 2014 | Ahti Martikainen

On lottovoitto syntyä Suomessa. Kun katsoo energia-alan tilastoja, niin lottovoitto on määriteltävä korkeintaan neljäksi oikein ja ilman varanumeroa. Onneksi noita onnekkaita energia-alan lottomiljonäärejä löytyy hyvinkin läheltä naapurimaista. Onko kysymys pelkästä onnesta?  

12 kommenttia Lue koko kirjoitus

H.L.V. Hyvä (Luomu)Veli

Perjantaina 7. helmikuuta 2014 | Ahti Martikainen

Politiikkahan on pyyteetöntä yhteisiin asioihin vaikuttamista. Termihän tulee kreikan kielen kaupunki sanasta ja tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kun kaupungeissa piti olla tekemisissä muidenkin kanssa, niin tällainen yhteinen politikointi oli välttämätöntä toisin kuin metsäseuduilla. Tavoitteena on ajaa omien äänestäjien etuja tai asioita ja vastustaa siinä samalla muiden. Eikä siinä mitään pahaa. Sellaistahan elämä on ja politiikkakin on osa elämää.

4 kommenttia Lue koko kirjoitus

Ympäristöakatemiassa opittua

Keskiviikkona 22. tammikuuta 2014 | Ahti Martikainen

Ympäristöakatemia järjesti 21.1.2104 aamupäiväseminaarin Helsingin Eurooppasalissa. Seminaarissa pohdittiin keinoja turvemaiden kestävään käyttöön. Turvamaitahan on Suomessa noin kolmasosa maan pinta-alasta eli noin 10 miljoonaa hehtaaria. Tästä on ojitettu metsänkasvatustarkoitukseen noin vajaat 5 miljoonaa hehtaaria ja pelloiksi noin miljoona hehtaaria. Suojeltuna on runsaat miljoona hehtaaria ja suojelemattomana tai ojittamattomina luonnontilaisina soina yli 3 miljoonaa hehtaaria. Niinhän siinä kävi, että tässäkin seminaarissa puhuttiin siitä 60 000 hehtaarista, jolla tuotetaan turvetta joko energiaksi tai kasvuturpeeksi.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että soita on jäänyt suurin piirtein saman verran teiden alle, kuin mitä niitä on ojitettu turvetuotantoon.

10 kommenttia Lue koko kirjoitus

Saako toisen tontille rakentaa?

Torstaina 9. tammikuuta 2014 | Ahti Martikainen

Tapaninpäivänä Herttoniemen lumeton hyppyrimäki kylpi keskellä päivää täydessä valaistuksessaan. Eihän tuo joulukuinen päivä niin kamalan kirkas ole, mutta onko sähkö todella niin halpaa, että sitä kannattaa käyttää vaikka lumettomien talviurheilupaikkojen valaisemiseen. Toivottavasti kyseessä oli vain innokkaan kenttämestarin jouluvalaistus tai inhimillinen erehdys. Tuo näky antoi kuitenkin aiheen pohtia negatiivisen sähkönhinnan olemusta.

14 kommenttia Lue koko kirjoitus

Miksi mitään ei tapahdu?

Torstaina 5. joulukuuta 2013 | Ahti Martikainen

Tullitilastojen mukaan tänä vuonna kivihiilen tuonti Suomeen on kasvanut  47 % edellisvuodesta. Tässähän ei ole mitään kummallista. Kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut 30 % ja samaan aikaan päästöoikeuksien hinta on pudonnut.  Kivihiilen hintaa laskee mm. USA:n liuskekaasutuotanto, minkä takia aikaisemmin USA:n markkinoille hakautunut hiili tulvii nyt Eurooppaan.  Päästöoikeuksilla ei ole oikein kysyntää, kun talouden taantuma on vähentänyt teollista tuotantoa ja samaan aikaan teollisuus siirtyy muutenkin Aasian markkinoille.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Jos vaikeat sopeutustoimet eivät onnistu, miksi ei aloitettaisi helpoista

Torstaina 22. elokuuta 2013 | Ahti Martikainen

Kauppa- ja vaihtotase ovat vaikeita asioita yksinkertaistaa. Jos taseet ovat positiivisia, silloin kansakunnalle jää varallisuutta säästöön. Jos ne ovat negatiivisia, varallisuus hupenee. Kun kansantalouden menot eivät juuri koskaan seuraa taseita, alijäämä katetaan velalla. Tänä vuonna Suomi velkaantuu lähes miljoona euroa (1 000 000 eur) tunnissa eli 15 000 euroa minuutissa. Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa ja nyt lähennellään jo sataa miljardia. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille.

Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Kolme huolta – kolme vastausta

Perjantaina 14. kesäkuuta 2013 | Ahti Martikainen

Mittausanturi, joka mittaa vedestä eri aineiden pitoisuuksia.

Vapo tutki keväällä laajalla haastattelututkimuksella 2011, mitkä seikat huolestuttavat turvetuotannossa. Tutkimusta täydennettiin analysoimalla kahdelta vuodelta suomalaisessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia. 

Suurimmat huolenaiheet liittyivät turvetuotannon vesistövaikutuksiin, turvetuotannon luonnonsoille aiheuttamaan uhkaan ja siihen, ettei tuotannon vesistövaikutuksia mitata tai seurata riittävästi.  Jos jokin asia huolestuttaa, niin huoleen on aina suhtauduttava vakavasti, sillä kukaan ei huolestu huvikseen.  Joskus huoli voi olla turha, mutta huolestumisen tunne on aina aito.

Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Myytti murrettu

Keskiviikkona 14. marraskuuta 2012 | Ahti Martikainen

Pelletistä puhuttiin muutama vuosi sitten paljon tulevaisuuden energialähteenä. Pelletti on päästötön, kotimainen, edullinen ja yllättävän helppokäyttöinen energialähde niin kotitalouksille, yrityksille kuin suuremmillekin kattilalaitoksille. Nämä kaikki argumentit ovat voimassa edelleen. 

Jos jotain pitäisi korjata viiden vuoden takaisista teksteistä ehkä edullisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Öljy ja maakaasun hintakehitys on ollut erittäin nousujohteinen, joten nyt pelletti on todella edullinen. Öljyyn verrattuja pelletillä lämmittää puoleen hintaan.

2 kommenttia Lue koko kirjoitus

Uskontoa vai laskentoa?

Keskiviikkona 18. huhtikuuta 2012 | Ahti Martikainen

Vapo suurimpana turpeentuottajana on julkisesti luvannut laittaa omat vesistöpäästönsä minimiin seuraavien kolmen vuoden aikana. Nyt vallalla tuntuu olevan hirveä kiire lopettaa turpeen käyttö Suomessa mahdollisimman nopeasti. Millä syyllä tahansa. Kaukolämmöntuottajia suorastaan vaaditaan luopumaan turpeen käytöstä. Mutta mitä kattiloihin laitettaisiin tilalle? 

Suomen kaukolämmöntarpeesta lähes viidennes tuotetaan turpeella. Tämä tarkoittaa noin miljoonan suomalaisen kotia tai työpaikkaa. Miljoona suomalaista on paljon. Hyvin harva ymmärtää, kuinka paljon on 25 TWh:ta, eli se määrä energiaa, mikä vuodessa tuotetaan turpeella. Siis se, mistä pitäisi luopua. Rekoiksi muutettuna se tarkoittaa noin 200 000:ta täysperävaunullista yhdistelmää. Yhteen jonoon ajettuna tuo tekee sellaiset runsaat 4000 kilometriä rekkoja.  

Luopuminen ei ole lämmöntuottajille vaihtoehto. Vaikka kuinka haluaisi toivoa muuta, niin keino korvata turve ovat fossiiliset polttoaineet. Ja tuskin sitä halutaan. Turpeen tuotanto ja logistiikan hoito työllistää muuten saman verransuomalaisia kuin Nokia. Aika paljon. Ja vielä niillä alueilla, joilla ei paljon suuria työllistäjiä ole eli maakunnissa ja syrjäseuduilla.

7 kommenttia Lue koko kirjoitus

Kirjoittajat