Australialainen karjankasvattaja käänsi kymmenen vuotta sitten selkänsä Britanniasta tuoduille menetelmille, jossa pellot kynnetään, lannoitetaan, rikkakasvit myrkytetään ja laitumet syödään loppuun. Tilalle otettiin ympäristöystävällinen tapa: viljaa viljellään luonnonkasvien seassa, jolloin maa ei ole koskaan paljas. Karjaa kierrätetään laitumelta toiselle, jotta maa pääsee välillä lepäämään. Viljasato korjataan, kun ruoho on talvilevossa.

Karjankasvattaja laskee poistaneensa hiiltä ilmakehästä vuosittain yli 7 300 tonnia. Maatilan karjan päästöt ovat 2 200 tonnia, joten hänen varastosaldonsa on 5 100 tonnia. Jos tonnin hinta olisi 6 €, viljelijä olisi ansainnut yli 30 000 € vuodessa.

Valitettavasti australialaiset ähkivät saman asian kimpussa kuin me suomalaisetkin: hiilen määrän mittaamiseen maaperästä ei ole vielä olemassa virallista tapaa. Siksi voitaisiin sopia eri kasvilajeille ja viljelytekniikoille nykyisten tutkimustulosten perusteella omat hiilinielukertymät. Sen jälkeen valtio voisi ostaa viljelijöiltä hiilidioksidiyksiköitä ja käyttää niitä omien velvoitteidensa täyttämiseen.

Suomessa ruokohelpi on jo osoittautunut maaperän hiilivaroja lisääväksi kasviksi. Mikäli ruokohelpi tuottaisi satoa 6 tonnia hehtaarille, olisi hiilikertymä 4 tonnia ja sidotun hiilidioksidin määrä 10,8 tonnia. Se tekisi tämänhetkisellä päästöoikeuden hinnalla noin 150 € hehtaaria kohden.

Kirjoituksessa referoitu Keskisuomalaisessa 5.7.2009 julkaistua artikkelia ”Hiilinielut voivat tuoda tuloja maanviljelijöille”.